Ryhmän ydin muodostui 1970-luvun puolivälissä, kun Yhdysvaltain ilmavoimien akatemian fyysikot John Jackson ja Eric Jumper tutkivat käärinliinan valokuvia yhdessä Sandia-laboratorion tutkijan Bill Motternin kanssa.
Monet STURP:n jäsenistä olivat aluksi skeptisiä tai ainakin avoimen neutraaleja. He eivät lähteneet tutkimukseen todistamaan käärinliinan aitoutta, vaan selvittämään, miten kuva oli muodostunut. Useat tutkijat olettivat aluksi, että kyseessä oli keskiaikainen taideteos tai jokin muu inhimillinen valmistusmenetelmä.
Ryhmään kuului mm. kemistejä (Raymond Rogers), valokuvaajia (Barrie Schwortz), biofyysikkoja (John Heller), patologeja (Robert Bucklin) sekä asiantuntijoita Los Alamosin ja Jet Propulsion Laboratoryn kaltaisista tutkimuslaitoksista. Mukana oli sekä uskovaisia että uskonnollisesti sitoutumattomia tutkijoita.
Tutkimuksen kulku
Lokakuussa 1978 STURP-ryhmä sai luvan tutkia käärinliinaa Torinon katedraalissa viiden vuorokauden ajan. Ryhmä toi mukanaan useita tonneja mittauslaitteistoa. He tekivät mm. röntgenfluoresenssimittauksia, infrapuna- ja ultraviolettikuvauksia, mikroskooppisia tutkimuksia sekä ottivat teippinäytteitä kankaasta (saadakseen esim. siitepölynäytteitä).
Tavoitteena oli selvittää kuvan kemiallinen ja fysikaalinen luonne mahdollisimman objektiivisesti.
VP-8-analysaattorin paljastus
Tutkimuksen merkittävin yksittäinen havainto tapahtui jo ennen Torinoa, vuonna 1976. Kun käärinliinan valokuva syötettiin VP-8 Image Analyzer -laitteeseen (joka muuttaa kuvan tummuusasteet kolmiulotteiseksi reliefiksi), laite tuotti realistisen, anatomisesti oikean 3D-kuvan ihmishahmosta. Tavalliset maalaukset, valokuvat tai piirrokset tuottivat samalla laitteella vääristyneitä ja epätodellisia tuloksia. Tämä osoitti, että käärinliinan kuvaan oli koodattu etäisyystietoa (intensiteetti riippuu kehon ja kankaan välisestä etäisyydestä).
Tutkimusten edetessä ryhmän alkuperäinen skeptisyys muuttui. He totesivat, että:kuvassa ei ole väriaineita, pigmenttejä eikä maalia
kuva on erittäin ohut (vain muutaman mikrometrin syvyinen, niin että se on yksittäisen pellavakuidun ympäri ja vain äärimmäisen ohuelti sen pinnassa). Veri on aitoa (hemoglobiinia ja albumiinia)
kuva ei selity suoralla kosketuksella eikä millään tunnetulla taiteellisella tekniikalla
Vuonna 1981 STURP julkaisi virallisen yhteenvedon: käärinliinan kuva on aidon, ruoskitun ja ristiinnaulitun miehen kuva, eikä se ole taiteilijan tekemä.
Kuvan muodostumistapa jäi kuitenkin edelleen arvoitukseksi. Monet alun perin skeptiset tutkijat (kuten Barrie Schwortz) totesivat myöhemmin, että tieteellinen data pakotti heidät muuttamaan käsitystään.
RADIOHIILI-DILEMMA
Miksi tulos on kyseenalainen?
Näyte otettiin kankaan reunasta (ns. Raes-kulma), jota on mahdollisesti korjattu tai paikattu tulipalon (1532) jälkeen. Raymond Rogers (2005) osoitti, että näytealueen kemiallinen koostumus (vanilliini, väriaineet, puuvillakuidut) poikkeaa merkittävästi kankaan muusta osasta. Hän päätteli, että ajoitettu pala ei edustanut alkuperäistä kangasta.
Luottamusvälin ongelmat
Myöhemmät tilastolliset analyysit (Riani ym. 2013, Casabianca ym. 2019) osoittivat, että laboratorioiden tulokset eivät ole homogeenisia. Khiin neliötestit epäonnistuvat, ja data sisältää systemaattisen spatiaalisen gradientin (lähempänä keskustaa nuorempia arvoja). Tämä heikentää väitettä 95 %:n luottamusvälistä. Raakatietojen tarkastelu paljasti myös eroja julkaistuihin lukuihin. Ongelmia alusta alkaenAlkuperäisessä protokollassa suositeltiin useita näytteitä eri kohdista ja kahta eri ajoitusmenetelmää. Lopulta otettiin vain yksi reunanäyte, ja käytettiin ainoastaan AMS-menetelmää. Näytteenottoa kritisoitiin jo ennen ajoitusta (esim. Harry Gove). Puhdistusmenetelmät vaihtelivat laboratorioiden välillä, mikä saattoi jättää erilaista kontaminaatiota.YhteenvetoVuoden 1988 tulos oli aikanaan vakuuttava ja laajasti hyväksytty. Myöhempi tutkimus on kuitenkin osoittanut vakavia puutteita näytteen edustavuudessa, tilastollisessa homogenisuudessa ja protokollan noudattamisessa. Tulos ei enää täytä nykyisiä tieteellisiä standardeja, ja monien mielestä uusi, monipuolinen ajoitus olisi tarpeen.Torinon käärinliinan tieteellinen tutkimus: katsaus keskeisiin tuloksiin
Viisi muuta ajoitusmenetelmää
Viisi vaihtoehtoista ajoitusmenetelmää, joiden keskiarvo käärinlinan alkuperälle osuu vuoteen 33 jkr.:
Vanilliinipitoisuusanalyysi (ligniinin vanilliinin häviämisen perusteella)
Fourier-muunnosinfrapunaspektroskopia (FTIR / FT-IR)
Raman-spektroskopia
Mekaaninen multiparametrimittaus (kuitujen vetolujuus, kimmokerroin, häviökerroin ym.)
Laajakulmaröntgensironta (WAXS)
Nämä menetelmät tuottavat tuloksia, jotka sijoittuvat tyypillisesti ajanlaskun alun tienoille (n. 300 eaa.–400 jaa.), toisin kuin vuoden 1988 radiohiiliajoitus.Laadukkaat lähteet (vertaisarvioituja tai keskeisiä tieteellisiä julkaisuja):Vanilliinipitoisuusanalyysi
Rogers, R. N. (2005). Studies on the radiocarbon sample from the Shroud of Turin. Thermochimica Acta, 425(1–2), 189–194.
https://doi.org/10.1016/j.tca.2004.09.029
FTIR ja Raman-spektroskopia
Fanti, G., Baraldi, P., Basso, R., & Tinti, A. (2013). Non-destructive dating of ancient flax textiles by means of vibrational spectroscopy. Vibrational Spectroscopy, 67, 61–70.
https://doi.org/10.1016/j.vibspec.2013.04.001
Mekaaninen multiparametrimittaus (yhdistettynä FTIR/Raman-tuloksiin)
Fanti, G., Malfi, P., & Crosilla, F. (2015). Mechanical and opto-chemical dating of the Turin Shroud. MATEC Web of Conferences, 36, 01001.
https://doi.org/10.1051/matecconf/20153601001
Laajakulmaröntgensironta (WAXS)
De Caro, L., Sibillano, T., Lassandro, R., Giannini, C., & Fanti, G. (2022). X-ray Dating of a Turin Shroud’s Linen Sample. Heritage, 5(2), 860–870.
https://doi.org/10.3390/heritage5020047
Suomalaisissa lähteissä (esim. Juha Hiltusen esitykset ja artikkelit) näitä kutsutaan usein juuri edellä mainituilla suomenkielisillä nimillä, ja ne esitetään tukevina todisteina kankaan iästä ajanlaskun alun tienoilla.
Turinin käärinliina on yksi maailman tutkituimmista artefakteista. Noin 4,4 × 1,1 metrin pellavakangas sisältää ristiinnaulitun miehen etu- ja takakuvan. Tieteellinen tutkimus alkoi 1898, kun Secondo Pia valokuvasi sen ja huomasi negatiivikuvan olevan positiivinen – ilmiö, jota taiteilija ei todennäköisesti olisi osannut ennakoida.
1978 Shroud of Turin Research Project (STURP) – noin 30–40 tutkijan ryhmä – tutki kangasta 120 tuntia. He käyttivät röntgen-, UV-, IR- ja kemiallisia analyysejä. Tulokset: kuva ei ole maali, väriaine tai pigmentti; se syntyy pellavan polysakkaridien hapettumisesta ja kuivumisesta vain pintakuitujen uloimmassa 0,2–2 mikrometrissä. Veritahrat sisältävät hemoglobiinia ja seerumialbumiinia; ne ovat todellista verta (primatistesti positiivinen), ja kuva on veren alla – veri oli ensin. VP-8-analysaattori paljasti 3D-informaation, jota tavallinen maalaus tai valokuva ei sisällä. STURP totesi 1981: kuva on todellisen ruoskitun ja ristiinnaulitun miehen, ei taiteilijan teos; muodostumismekanismi jäi avoimeksi.
1988 kolmessa laboratoriossa (Oxford, Arizona, Zürich) tehty radiohiiliajoitus antoi 1260–1390 jKr. (95 % luottamus). Tulos julkaistiin Naturessa. Myöhemmin Ray Rogers (STURP-kemisti) osoitti 2005 Thermochimica Acta -lehdessä, että näyte oli keskiaikaisesta korjausalueesta (väriaineita, vanilliinin puute jne.), ei alkuperäistä kangasta. Raakadatan tilastolliset analyysit (Casabianca ym. 2019) paljastivat heterogeenisyyttä.
Max Frein siitepölyanalyysit (1973–1978) löysivät Lähi-idän lajeja (mm. Juudean ja Anatolian kasveja), mutta tulokset ovat kiistanalaisia. DNA-tutkimukset osoittavat monipuolista geneettistä jälkeä Välimeren alueelta ja muualta.
Viimeaikaisessa kirjallisuudessa, kuten Otangelo Grasson From Forensics to Faith (2024), korostetaan forensiikkaa, evankeliumien korrelaatioita, 3D/AI-analyyseja ja ajoituksen ongelmia. Tutkimus jatkuu: kuva on yhä selittämätön, ja aitoisuuden kysymys jakaa asiantuntijoita.